Sisustamisen kalleimmat materiaalivirheet – kaunis ei vielä tarkoita oikeaa. Sisustussuunnittelu Marikan SisustusStudio

Kaikki materiaalit ovat hyviä jossain.

Yksikään niistä ei ole hyvä kaikkialla.

Kaunis, laadukas ja kalliskin materiaali voi olla täysin väärä valinta, jos se on:

●vaarallinen siinä paikassa, johon se asennetaan
●väärä rakennuksen olosuhteisiin
●liian heikko tilan käyttöön
●liian työläs käyttäjän hoidettavaksi
●epämiellyttävä juuri siinä arjessa, jota tilassa eletään
●niin kallis, että se kaataa muun remontin budjetin.

Kotona väärä valinta voi olla vuosia ärsyttävä ja kallis. Julkisessa tilassa se voi olla myös
turvallisuusriski, käyttökatkon aiheuttaja tai pinta, jota ei pystytä puhdistamaan tilan vaatimalla tavalla.

Siksi minä kysyn asiakkailtani, miten he elävät. En siksi, että olisin utelias siitä, juodaanko teillä punaviiniä,
kuljetaanko sisällä kengät jalassa tai lentelevätkö lasten pikkuautot välillä lattialle.

Kysyn, koska nuo vastaukset ovat materiaalivalintoja varten teknistä lähtötietoa.

Minun tehtäväni ei ole valita vain kauneinta pintaa. Minun tehtäväni on estää Marsua valitsemasta
kaunista pintaa väärään paikkaan.

 

1. Vaarallisin materiaalivirhe: lattia valitaan vain silmällä

Kiiltävä laatta voi näyttää hotellimaisen ylelliseltä. Märällä kulkualueella se voi kuitenkin olla juuri se kohta,
jossa tyylikkyys muuttuu liukastumisriskiksi.

Minä kierrän voimakkaasti kiiltävät lattialaatat kaukaa erityisesti silloin, kun tilassa liikutaan märillä kengillä
tai märin jaloin. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi pesu- ja pukutilat, sisäänkäynnit, ravintoloiden ja liiketilojen
kulkuväylät sekä muut julkiset tilat, joissa käyttäjiä, kenkiä ja keliolosuhteita on paljon.

Yksi tarkennus on silti tärkeä: kiiltävä ei automaattisesti tarkoita liukasta eikä matta automaattisesti turvallista.
Turvallisuus ei ratkea katsomalla pintaa tai kokeilemalla sitä kuivalla kädellä myymälässä.

Märkäliukkauteen vaikuttavat muun muassa:

●laatan testattu liukkaudenesto juuri suunnitellussa käytössä
●pinnan rakenne
●laatan koko ja saumojen määrä
●lattian kallistukset ja veden poistuminen
●tilaan kulkeutuva vesi, rasva, lumi ja hiekka
●käytettävät kengät tai paljaat jalat
●puhdistustapa ja puhdistuksen toteutuminen käytännössä.

Suomen rakentamisen käyttöturvallisuussääntelyn lähtökohta on turvallinen käyttö, ja asetuksessa todetaan
erikseen, ettei portaan pinta saa olla liukas. Esteettömyysohjeissa vaatimus viedään lattioihin asti: pinnan
pitää olla tasainen, luistamaton, riittävän kova ja häikäisemätön, ja märkätilan lattiamateriaalin on oltava
luistamaton myös märkänä.

Julkisessa tilassa rima on syystäkin korkealla. Käyttäjä ei tunne tilaa, ei valitse keliä eikä välttämättä pysty
korjaamaan horjahdusta. Sama valinta, jonka yksi ihminen hyväksyy omassa kylpyhuoneessaan, ei siksi
välttämättä kuulu sadan tuntemattoman ihmisen kulkureitille.

Kiiltävää laattaa voi käyttää upeasti esimerkiksi seinässä. Lattialla minä haluan nähdä ensin käyttökohteen
ja tekniset tiedot – vasta sitten pintakuvan.

 

2. Lattianpäällyste ei ole tasoite eikä lämpöeriste

Tämä on yksi sitkeimmistä remonttiharhoista: uusi lattiamateriaali kyllä tasoittaa vanhan lattian. Ei tasoita.

Pintamateriaali ei ole taikaviitta, joka peittää huonon pohjan. Varsinkin ohut ja joustava päällyste seuraa
alustan muotoja. Nypyt, painumat, levysaumat ja muut epätasaisuudet voivat tuntua jalan alla, näkyä
sivuvalossa tai rasittaa pontteja ja liitoksia.

Alusmateriaali voi tuotteesta riippuen tasata aivan pieniä poikkeamia tai parantaa askelääntä, mutta sillä
ei korjata huonoa rakennetta. Lattiavalmistajienkin asennusohjeissa alustan pitää yleensä olla kuiva, luja,
puhdas ja riittävän tasainen ennen päällystämistä.

Myöskään hyvä valaistus ei pilaa pintaa. Se paljastaa sen.

Kun seinää tai lattiaa valaistaan sivusta, pienikin aaltoilu, hiontajälki tai tasoitevirhe tulee näkyviin. Ratkaisu
ei ole huonontaa valaistusta, vaan suunnitella pintatyön laatutaso ja valaistus yhdessä jo ennen viimeistelyä.

Sama koskee lattian lämpimyyttä. Ohut vinyyli voi toimia erinomaisesti kerrostaloasunnossa, jossa alapuolella
on lämmitetty tila. Se ei kuitenkaan yksin muuta kylmän ryömintätilaisen eli rossipohjaisen talon alapohjaa
lämpimäksi.

Jalan tuntemaan lämpöön vaikuttaa pintamateriaalin lisäksi koko rakenne:

●alapohjan lämmöneristys
●ilmatiiviys
●ryömintätilan kosteus ja ilmanvaihto
●mahdollinen lattialämmitys
●pintamateriaalin lämmönjohtavuus
●alusrakenne ja asennustapa.

Vinyyli ei siis ole automaattisesti väärä rossipohjataloon. Väärä ajatus on se, että pelkkä uusi pintakerros
korjaisi kylmän alapohjan. Tämän tunnen myös omista jaloistani. Tässä omassa rossipohjaisessa talossani
lattia voi tuntua selvästi kylmemmältä kuin saman niminen pintamateriaali kerrostalossa, jonka alapuolella
on lämmin asunto. Vinyyli tarvitsee automaattisesti kunnon lattialämmityksen.

Materiaalin nimi ei muuttunut. Sen alla oleva maailma muuttui.

 

3. Kylmillään oleva mökki ei ole tavallinen olohuone

Vakituisesti lämmitetty koti ja talveksi kylmilleen jätettävä kesämökki ovat materiaalille kaksi eri maailmaa.

Omien yhdelle mökille valittiin vinyylikorkkilattia, vaikka rakennuksessa ei ole ylläpitolämpöä. Kun lämpötila
ja ilmankosteus vaihtelivat voimakkaasti, saumat nousivat ja aukesivat.

Se ei tarkoita, että kaikki vinyyli- tai korkkilattiat olisivat huonoja. Se tarkoittaa, että kyseinen tuote, rakenne
ja olosuhde eivät muodostaneet toimivaa kokonaisuutta.

Kylmillään olevaan rakennukseen ei kannata ostaa lattiaa pelkän materiaalinimen perusteella.

Ennen valintaa tarkistan ainakin:

●salliiko valmistaja tuotteen käytön lämmittämättömässä tilassa
●mitkä ovat tuotteen sallitut käyttö-, varastointi- ja asennuslämpötilat
●kuinka paljon lämpötila ja ilmankosteus voivat vaihdella
●onko lattia kelluva vai alustaan liimattava
●miten liikuntavarat ja suuret yhtenäiset alueet ratkaistaan
●mitä käyttöehdot merkitsevät tuotetakuulle
●onko alapohja varmasti kuiva ja toimiva.

Sama tarkkuus koskee saunamateriaaleja.

Tervaleppä on yleinen ja toimiva saunapuu, joten sitä ei voi yleisesti julistaa vääräksi mökkisaunaan.

Suositellaan kuitenkin suosittelee pitkään kylmillään seisovan ulkosaunan puuksi kuusta, jonka pihka
suojaa puuta kosteudelta. Tässä näkyy koko tämän tekstin ajatus: hyvä saunapuu ei ole automaattisesti
paras puu jokaiseen saunaan.

Kylmillään olevan mökin kohdalla puulajin nimen lisäksi ratkaisevat puutavaran laatu, käsittely, asennus,
ilmanvaihto, saunan kuivuminen ja rakennuksen suuret olosuhdevaihtelut.

Valitsen siis tuotteen todelliseen rakennukseen, en mielikuvaan sanasta mökki.

 

4. Keittiön kaapinovi ei ole vain väri

Keittiöovissa sama ulkonäkö voidaan toteuttaa hyvin erilaisilla rakenteilla. Asiakas näkee sävyn ja mallin.
Suunnittelijan pitää nähdä myös oven runko, pintamateriaali, reunat, korjattavuus, puhdistettavuus sekä
lämmön ja kosteuden rasitus.

Minä kierrän kalvopintaiset ovet vaativissa kohteissa mieluummin kaukaa. Olen nähnyt ratkaisuja, joissa
kalvo alkaa ajan, kuumuuden, kosteuden tai reunavaurion jälkeen irrota. Kun yhtenäinen kalvo pettää,
sitä ei yleensä korjata yhtä huomaamattomasti kuin maalattua pintaa.

Minun suussani ne ovat vähän niitä räpsyttimiä. Ei siksi, että jokainen kalvo-ovi hajoaisi, vaan siksi,
etten halua luvata vaativaan arkeen enemmän kuin rakenteelta uskallan odottaa.

Tämä ei tarkoita, että jokainen kalvo-ovi hajoaisi tai että kaikki tuotteet olisivat samanlaatuisia.
Se tarkoittaa, etten itse halua rakentaa pitkäikäiseksi tarkoitettua keittiötä sellaisen riskin varaan,
jos kohteeseen löytyy minusta parempi vaihtoehto.

Hyvä maalattu MDF-ovi on monessa kodissa oma luottopakettini. MDF antaa maalille tasaisen ja
jämäkän pohjan, ja laadukas kokonaisuus kestää käyttöä aivan eri tavalla kuin kaikkein kevyin perusovi.

MDF-kirjaimet eivät silti tee ovesta automaattisesti vedenkestävää. Maalausjärjestelmä, reunojen käsittely,
oven rakenne, tuotteen laatu ja käyttöpaikka ratkaisevat.

Laminaattiovi puolestaan voi olla erittäin järkevä valinta, kun tarvitaan tavallista enemmän iskun-, naarmun-,
kosteuden-, tahran- ja puhdistuksenkestoa. Siksi valitsen sitä mielelläni esimerkiksi kovaan lapsiperhekäyttöön
ja julkitiloihin.

Kaikkien ei kuitenkaan kannata maksaa kovimman kulutuksen pinnasta vain varmuuden vuoksi, jos tavallinen
laadukas maalattu ovi vastaa käyttöä paremmin ja näyttää juuri siltä kuin asiakas haluaa.

Materiaalin nimi ei myöskään vielä kerro kaikkea. HPL-laminaatti, melamiinipinta, maalattu MDF ja erilaiset
kalvopinnat eivät ole sama asia, vaikka myymälässä kaikki voivat näyttää ensi silmäyksellä vain sileiltä ovilta.

Kylpy- ja pesutilojen kalusteissa olen vielä tarkempi. Kosteutta kestävä ei tarkoita sitä, että ovi saisi seistä
jatkuvasti märkänä. En sijoita tavallista maalattua ovea suoraan roiskeille tai jatkuvan höyry- ja kosteusrasituksen
armoille. Valitsen rakenteen, reunat ja pintamateriaalin juuri kyseiseen paikkaan hyväksytystä tuotteesta – ja
varmistan samalla ilmanvaihdon sekä sen, ettei vesi jää makaamaan kalusteen päälle tai saumoihin.

 

5. Työtaso voi olla upea ja silti väärä omistajalleen

Puutaso ei ole väärä materiaali.

Puutaso ihmiselle, joka ei halua öljytä, kuivata roiskeita tai hyväksyä pinnan elämistä, on väärä parisuhde.

Marmorikaan ei ole väärä. Marmori, sitruuna, etikka, ketsuppi, punaviini ja täydellisen virheetöntä kiiltävää pintaa
odottava käyttäjä eivät vain välttämättä sovi samaan talouteen. Kalkkipitoiseen luonnonkiveen happo voi jättää
syöpymäjäljen eli muuttaa pinnan kiiltoa, vaikka varsinainen värillinen tahra saataisiin puhdistettua.

Myös kivi on liian yleinen sana. Luonnonkivi, kvartsikomposiitti, keraaminen tai sintrattu taso, mineraalikomposiitti,
massiivipuu, laminaatti ja akryylipohjainen solid surface -materiaali, kuten Corian, käyttäytyvät eri tavoin.

Valinnassa pitää miettiä esimerkiksi:

●sietääkö pinta happoja, rasvaa ja värjääviä aineita
●kuinka se kestää kuumaa astiaa ja lämpöshokkia
●naarmuuntuuko pinta ja saako jäljen korjattua
●tarvitseeko pinta öljyä tai suoja-ainekäsittelyä
●miten saumat, altaat ja aukot toteutetaan
●voiko terävä reuna lohjeta
●kuinka painava materiaali on ja mitä se vaatii kalusteilta
●kuinka paljon patinaa käyttäjä hyväksyy
●mitä hankinta, työstäminen ja asennus maksavat.

Hyvä materiaali voi olla myös taloudellisesti väärä. Jos unelmataso syö rahat pohjatöiltä, toimivalta valaistukselta,
riittävältä sähköistykseltä tai kunnolliselta asennukselta, kokonaisuus ei enää ole hyvä.

Kallis ei ole sama asia kuin väärä. Mutta materiaali on vääränhintainen silloin, jos sen vuoksi joudutaan tinkimään
asioista, joista tilan toimivuus ja turvallisuus oikeasti syntyvät.

Lähes aina löytyy vaihtoehto, jolla tavoiteltu tunnelma, väri tai ilme voidaan toteuttaa eri hintaluokassa ja kyseiselle
käyttäjälle sopivammilla hoito-ominaisuuksilla.

 

6. Seinämaalia ei valita kalusteeseen vain saman sävyn vuoksi

Maalisävyn valinta on vasta yksi osa maalivalintaa. Samalla sävyllä voi olla monta eri tuotetta, eikä seinämaali muutu
kalustemaaliksi sillä, että purkin kyljessä lukee oikea värikoodi.

Ennen maalausta pitää tietää:

●mitä materiaalia alusta on
●onko pinta uusi, aiemmin maalattu, lakattu tai käsitelty öljyllä
●kuinka kovaa kulutusta ja puhdistusta pinta saa
●tarvitaanko kosteudenkestoa
●millainen pohjamaali ja esikäsittely tarvitaan
●mikä kiiltoaste näyttää hyvältä juuri siinä valossa
●mitä valmistajan työ- ja kuivumisohjeet vaativat.

Oveen, listaan tai kaapistoon valitaan siihen tarkoitettu kalustemaali. Kovaa pesua vaativaan seinään valitaan tuote,
jonka pesun- ja kulutuksenkesto on siihen suunniteltu. Märkätiläkään ei ole yksi yhtenäinen maalattava alue: suora
vesirasitus, kosteuden vaihtelu ja tilan ilmanvaihto pitää huomioida erikseen.

Kiiltoaste vaikuttaa sekä ulkonäköön että siihen, kuinka herkästi alustan virheet erottuvat. Mitä enemmän pinta
heijastaa valoa – ja mitä paremmin valaistus on suunniteltu – sitä armottomammin huonot pohjatyöt, epätasaisuudet
ja telausjäljet voivat näkyä.

Kiiltävämpi ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita pesunkestävämpää. Kestävyys tarkistetaan juuri kyseisen maalin
teknisistä tiedoista. Sama koskee himmeää pintaa: laadukas, käyttökohteeseen suunniteltu himmeä maali voi kestää
puhdistusta paremmin kuin väärään paikkaan valittu kiiltävä tuote.

Kaunis värikoodi huonon pohjatyön päällä on vain hyvin valaistu virhe.

 

7. Lapsiperheen, lemmikkikodin ja täydellisyyttä rakastavan

lattiat eivät ole sama lattia

Kun kodissa ajetaan pikkuautoilla, juostaan koiran kanssa, tullaan hiekkaisilla kengillä tai siirrellään jatkuvasti kalusteita,
lattian pitää vastata oikeaa elämää.

Puulattiassa pelkkä puulaji ei ratkaise. Jälkien näkymiseen ja korjattavuuteen vaikuttavat muun muassa puun kovuus,
sävy, oksaisuus, harjaus, pintakäsittely ja se, kuinka täydellistä pintaa käyttäjä odottaa.

Lakattu parketti on usein helppo pitää puhtaana, koska lakka muodostaa puun päälle suojaavan pinnan.
Jos lakkaan tulee syvä vaurio, huomaamaton paikalliskorjaus voi kuitenkin olla hankala.

Öljytty tai öljyvahattu puulattia voi olla helpommin paikallisesti huollettava ja pienet jäljet voivat sulautua pintaan kauniisti.
Vastineeksi se vaatii käyttäjältään oikeita hoitotuotteita ja säännöllistä huoltoa. Se ei ole huoltovapaa ihmemateriaali.

Siksi en kysy vain, kumpi pinta näyttää näytteessä paremmalta. Kysyn myös:

●haluatteko lattian, jota huolletaan vähän kerrallaan
●vai pinnan, jonka päivittäinen hoito on helppoa mutta isompi kunnostus tehdään harvemmin
●saako materiaaliin tulla elämän jälkiä
●vai häiritseekö ensimmäinenkin naarmu joka kerta huoneeseen tullessa?

Myös eteisen kuramatto, riittävä sisääntulovyöhyke ja huonekalujen suojatassut ovat osa materiaalin kestävyyttä.
Suomen hiekka ei kunnioita kallistakaan lattiaa.

 

8. Suuri laatta ei ratkaise kaikkea märkätilässä

Suuret laatat tekevät rauhallista ja ylellistä pintaa, mutta lattiakaivon ympärillä niiden kanssa pitää pystyä muodostamaan
toimivat kaadot. Jos laatan koko, kaivon sijainti ja kallistukset eivät sovi yhteen, lopputuloksena voi olla lätäköitä,
hammastavia reunoja tai epäsiistiä paloittelua.

Suuri laatta ei siis ole väärä märkätilään. Se vaatii, että kaivo, kaadot, laattajako ja asentajan toteutustapa suunnitellaan
yhtenä pakettina. Joskus linjakaivo mahdollistaa halutun ilmeen. Joskus pienempi lattialaatta on aidosti parempi ratkaisu.

Myös saumaväri on käyttöpäätös, ei vain väripäätös. Hyvin vaalea lattiasauma kovassa käytössä tai julkisessa pesutilassa
voi näyttää nopeasti aivan muulta kuin mallitaulussa. Sama koskee voimakkaasti kuvioitua pintaa: lika voi piiloutua siihen
silmältä, vaikka hygienian pitäisi olla helposti arvioitavissa.

 

9. Vähäpäästöinen on hyvä lähtökohta – ei lupaus siitä, että tuote sopii kaikille

Aistiherkälle, hajusteherkälle tai sisäilmaoireilevalle ihmiselle materiaalien haju ja päästöt voivat ratkaista, pystyykö tilassa olemaan.

M1-luokitus auttaa valitsemaan tutkitusti vähäpäästöisiä rakennusmateriaaleja, kiintokalusteita ja toimistokalusteita.
Se on hyvä työkalu, mutta ei yksilöllinen terveystakuu eikä sama asia kuin täysin hajuton tuote.

Siksi kysyn herkkyyksistä etukäteen ja tarkistan tarpeen mukaan:

●tuotteen päästöluokituksen
●hajusteet, liuottimet ja muut ilmoitetut aineet
●liimat, tasoitteet, lakat ja saumausaineet – en vain näkyvää pintaa
●kuivumis- ja tuuletusajan
●voiko asiakas tutustua näytteeseen ennen laajaa asennusta
●onko kyse allergiasta, lääkärin arvioimasta rajoitteesta vai asiakkaan omasta haju- ja aistikokemuksesta.

Saunassa ja muissa lämpenevissä tiloissa asia korostuu, koska lämpö voi voimistaa materiaalien ja käsittelyaineiden hajua.
Sinne en valitse pintakäsittelyä pelkän kauniin sävyn vuoksi, vaan varmistan, että tuote on nimenomaan saunaan ja kyseiselle
pinnalle tarkoitettu.

 

10. Julkitilan materiaalia ei valita kotikäytön tuotekortilla

Kotona samaa ovea avaa muutama ihminen. Julkisessa tilassa sitä voivat koskea sadat ihmiset päivässä.
Siksi julkitilassa “kestävän näköinen” ei ole tekninen ominaisuus.

Käyttökohteen mukaan pitää selvittää esimerkiksi:

●lattian käyttö- ja kulutusluokka
●märkäliukkaus ja kulkureitin turvallisuus
●pyörällisen liikenteen, iskujen ja pistekuormien kesto
●puhdistusaineiden, desinfioinnin ja toistuvan pesun kesto
●palotekniset vaatimukset
●pinnan korjattavuus ja varaosien saatavuus
●kontrastit, häikäisy ja tilan hahmotettavuus
●kaluste- ja verhoilukankaiden julkitilakelpoisuus
●hygienia- ja akustiikkavaatimusten yhteensopivuus.

Esimerkiksi pehmeä ja akustoiva materiaali voi olla toimistossa erinomainen, mutta väärässä hygieniaa vaativassa paikassa
hankala puhdistaa. Kodissa hyvin toimiva verhoilukangas ei välttämättä kestä ravintolan käyttömäärää tai täytä kohteen
palovaatimuksia. Eteisen näyttävä lattia voi puolestaan kulua, likaantua tai muuttua märkänä liukkaaksi juuri siinä kohdassa,
jossa käyttäjiä on eniten.

Julkisessa tilassa materiaali ei saa olla vain hieno avajaispäivänä. Sen pitää toimia myös tuhannennen siivouskerran jälkeen.

 

11. Korjattavuus ja saatavuus kuuluvat materiaalivalintaan

Jos yhden vaurioituneen osan takia pitää vaihtaa koko pitkä rivi, ratkaisu tulee helposti paljon ostohintaansa kalliimmaksi.

Siksi mietin jo suunnitteluvaiheessa:

●voiko pinnan paikata, hioa, öljytä tai maalata uudelleen
●voiko yksittäisen laudan, laatan, oven tai moduulin vaihtaa
●ovatko varaosat ja saman sävyn täydennystuotteet todennäköisesti saatavissa
●jääkö kohteeseen varalaattoja tai varalautoja myöhempää korjausta varten
●kestääkö materiaali huollon, jota tilassa oikeasti osataan ja ehditään tehdä.

Huoltovapaa on muuten sana, johon suhtaudun aina pienellä kulmien kohotuksella. Materiaali voi olla vähähuoltoinen.
Käytössä oleva pinta tarvitsee silti puhdistusta, ja lähes jokainen materiaali voi vaurioitua väärällä aineella tai käsittelyllä.

 

12. Joskus kallein materiaalivirhe on säästää väärässä kohdassa

Halvin laatta voi tulla kalliiksi, jos se ei sovi käyttöön. Kallis laatta voi tulla aivan yhtä kalliiksi, jos rahat loppuvat ennen
kunnollisia pohjatöitä ja ammattitaitoista asennusta.

Minä suojelen budjetissa ensimmäisenä niitä asioita, joita on vaikea tai kallis korjata myöhemmin:

●toimiva ja terve rakenne
●riittävät pohjatyöt
●vedeneristys ja märkätilan oikeat kaadot
●turvallisuus
●sähköistys ja valaistuksen perusratkaisut
●ammattitaitoinen asennus.

Sen jälkeen katsotaan, mihin näyttävään materiaaliin kannattaa panostaa ja missä sama tunnelma saadaan järkevämmin.

Materiaalin arvo ei synny siitä, paljonko se maksaa neliöltä.

Arvo syntyy siitä, kuinka hyvin se toimii omassa paikassaan, omille käyttäjilleen ja koko suunnitellun käyttöikänsä ajan.

 

Miksi minä sitten kysyn, miten te elätte?

Koska oikeaa materiaalia ei voi valita tuntematta käyttäjää.

Minä saatan kysyä:

●kuljetaanko teillä sisällä kengät jalassa
●onko perheessä lapsia tai lemmikkejä
●kokataanko paljon ja mitä keittiössä roiskuu
●kuinka usein pintoja halutaan huoltaa
●millä aineilla koti tai tila siivotaan
●hyväksytäänkö patina ja pienet jäljet
●jääkö mökki talveksi kylmilleen
●onko käyttäjillä allergioita, aisti- tai hajusteherkkyyttä
●kuinka monta ihmistä tilaa käyttää päivässä
●mikä on oikea budjetti koko hankkeelle, ei vain yhdelle pinnalle.

Se ei ole utelua. Se on käyttötarkoituksen selvittämistä.

Minä en halua myydä asiakkaalle materiaalia, joka näyttää hyvältä näytteessä ja alkaa ärsyttää puolen vuoden kuluttua.
Haluan valita pinnan, jonka kanssa juuri tämä ihminen pystyy elämään – myös märillä kengillä, pikkuautojen, punaviinin,
koirankarvojen, siivouspäivien ja tavallisen keskeneräisen arjen keskellä.

Kaikki materiaalit ovat hienoja jossain. Hyvä suunnittelu ratkaisee, missä.

Jos remontti tai materiaalivalinnat ovat mielessä, mutta vaihtoehtoja on jo enemmän kuin hermoja, voit
varata 250 euron sisustuskonsultaation.  Kahdessa tunnissa käymme läpi tilan, käyttäjät, rakenteen,
materiaalien vaatimukset ja ne päätökset, jotka kannattaa tehdä ennen tilaamista.

Rakkaudella Marika
Marika Piekkala

Marikan SisustusStudio
TUNNEtilasi – Tila Sinussa

Sisustussuunnittelua Pirkanmaalla ja koko Suomessa myös etänä.

 

Huomautus: Materiaalin soveltuvuus ratkaistaan aina kohde-, tuote- ja valmistajakohtaisesti.
Blogi ei korvaa rakennesuunnittelijan, märkätila-ammattilaisen, sähkö- tai LVI-suunnittelijan eikä tuotteen valmistajan teknisiä ohjeita.